Ilman kanssa oli vähän niin ja näin, matkalla satoi ja paistoi vuorotellen. Päädyttiin kuitenkin istumaan terassille. Ukkonen kolisteli Angelniemen suunnalla ja jälkiruokaa odotellessa ripautti pienen sadekuuron.
Syötiin samat annokset (ollaan niin kauan oltu naimisissa,et ollaan jo ihan samanlaiset ;) ).
Paronin pihvit, mä punaviinin kanssa ja mies oluella huuhdeltuna.
Hyvältä maistui ja annos oli sopivan kokoinen, ei ainakaan liian pieni.
Ravintola oli miltei täynnä sisältä, mutta terassilla istui vain muutamassa pöydässä asiakkaita.
Kelpasi siinä istuskella kun ei ollut kiirettä mihinkään. Tosin jälkiruokaa odotellessamme kysyin tarjoilijalta onko heillä aina näin kiire. Kuulemma on ollut kiireempäänkin ja on joutunut vielä kauemmin odottamaan, mikä on valitettavaa.
Jälkiruuaksi otettiin kahvit ja suklaapekaanipähkinäkakkua vanhan ajan vaniljajäätelöllä.
Kaunis oli annos. Kakku jotenkin kovaa, ehkei ihan tuoretta.
Tuli taas seurattua paria lapsiperhettä siinä odotellessa. Äiti oli kahden lapsen, 4 ja 2 vuotiaiden kanssa syömässä yhdessä ystävättärensä kanssa. Ystävättärellä oli vauva.
Kahden lapsen äiti yritti syödä pizzaansa, epätoivoinen yritys. Kolme kertaa 4-vuotias juoksi terassilta alas kohti rantaa. Äiti huusi perään ettei saa mennä ilman aikuista, sinähän tiedät ettei saa mennä yksin rantaan ja NYT SEIS. Neljävuotias lisäsi vain vauhtia ja nauroi juostessaan. Kaksi vuotias leikki koirien juomakupin kanssa ja kiipeili äitinsä niskassa. Äiti pyysi pizzan laatikkoon mukaansa.
Toisessa pöydässä oli perhe kahden lapsen kanssa. Isä söi ja joi rauhassa. Äiti pilkkoi lasten ruokia, haki koko perheelle jälkiruuat (lounaspöydästä), kävi vaihtamassa pienemmän vaipan ja pakkasi lapset vaunuihin. No, auttoi isä laittamalla nokkamukin kannen kiinni.
Pöytä jäi perheen jäljiltä kaipaamaan painepesuria.
Syötyämme käveltiin vielä rannassa.
Käytiin alpakkapuodissa ja minä hipelöin alpakkaneuleita. Ihania hupullisia, pehmeitä ja kalliita. Tosin mietin, että jos panostaisi laatuun, ostaisi vain yhden puseron talveksi ja käyttäisi sitä. Se yksi alpakkapusero olisi maksanut 148e. Mutta oli se pehmeä...ja suklaanruskea..Oli siellä raidallinenkin, pitempi, se maksoi 189e. Varmaan tosi lämpimiä.
Alpakkapuodin pihassa oli iso riippukeinu. Siellä joku pariskunta veteli päiväunia. Hyvä että on riipukeinulla käyttöä, ettei turhanpanttina.
Rannassa silittelin 4kk vanhaa koiranpentua. Hän oli elämänsä toisella purjehduksella. Hyppeli villinä ilosta, kun pääsi taas rannalle.
Sellainen päivä. Pieniä elämyksiä,vai oliko ne isoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti