Saaressa

Oltiin Nauvossa hyvien ystäviemme mökillä.
Me ja monet meidän ystävistämme ovat jo niin vanhoja ;) , että mökkeily on ykkösjuttu.
Omalta kohdalta luonto ja arjesta pois pääsy on se houkutin. Ajatukset ja mieli rauhoittuu kun päivä koostuu perusasioista: veden hakemisesta, saunan lämmityksestä jne.

Saarimökissä on kaikki tämä vielä moninkertaisena.
Ystävien mökillä on syvät juuret. S on viettänyt siellä myös lapsuutensa. Keinu heiluu vieläkin huussin lähellä muistuttamassa, ettei siitä nyt niin monta vuotta ole...tosin keinuun ei enää kannata istua. Kauppaleikkikivet ovat paikallaan, luola ja saarisammaleet paikallaan. Huussin hyllyllä seisoi yhä vaan se pieni muoviukkeli, joka kavereineen seikkaili sammalsaarilla.

 Tuli mieleen se kun itsekin vietin lapsena kesät saaressa. Mulla oli siellä paljon astioita. Lempparileikki oli ravintolaleikki. Sammalsilakkapihvejä, ruohosalaattia, kakkuja joissa koristeena kaikkeamahdollista kukista kiviin.
Siellä oli myös melkein vaakatasossa kasvava saaristolaismänty, joka oli mun ratsuni. Se osasi laukata pehmeästi.
Isoäiti ei halunnut tulla saareen usein. Kävikö kerran? Häntä ahdisti eristyneisyys. Hän istui ikkunan vieressä ja seurasi aaltojen kasvua ja murehti pääseekö saaresta pois ikinä.
Olen ilmeisesti nyt jo niin vanha, että ymmärsin isoäitiä. Mulle tuli vähän sama fiilis. En pelännyt aaltojen kasvua, mutta tunsin kyllä pienen pientä ahdistusta; en pääse saaresta pois noin vain.

Pääsin kuitenkin, ja turvallisestikin saaresta pois.
Ja mennään varmasti uudestaankin Souttuun. Kiitos S ja J! Ystävät ovat <3!
Ja muuten, hattuani nostan korkealla ja kumarran vanhemmille ihmisille. Tämäkin saarimökki on kokonaan S:n isän rakentama. Hän on soutamalla tuonut hirret saareen, ja kaiken muunkin.