Onnellisuus

Mietin tänään ihmisten onnellisuutta.
Moni haaveilee ja haaveilee, harva toteuttaa unelmiaan.
Oltiinki ennen onnellisempia?
Ei tiedetty niin paljn ympärillä olevista mahdollisuuksista ja siitä, mitä kaikki muut tekevät.
Ympyrät olivat pienempiä. Kaikki oli pienempää. Unelmatkin.
Omakoti oli suuri onni. Työ, lauantain saunavuoro ja makkara saunan kiukaalla lämmitettynä, onnellisuus huipussaan.

Nyt mikään ei riitä.
On kiire kokea kaikki.
Tai sitten puuttuu uskallus.
Tai sitten ei tiedä mitä oikeastaan haluaa. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella. Se vihreämpi ruoho ei vaan ole aina sitä mikä tekee onnelliseksi juuri sinut.

Minun haaveiden toteutumisen tiellä on uskalluksen puute ja se, etten tiedä itsekään aina mitä oikein haluan.
Toisaalta olen onnellinen näin. Perhe, läheiset, ystävät, elän juuri nyt hyvää aikaa.
Pitääkö aina haaveilla jostain suuremmasta?

Toki haluaisin vanhan kalastajatilan autotien päästä. Kunnostuttaisin sen mieleiseksi ja jäisin sinne. Tekisin siellä jotain, töihin en menisi.
Vähempikin riittäisi, enemmän lomaa. Matka Irlantiin.
Vielä vähempikin riittää, kunhan läheiset pysyvät terveinä.

Olen onnellinen juuri nyt, tänään.