Sunnuntai

Aamulla käydessäni ulkona aurinko paistoi ja näytti lupaavalta.
Puolessatoista tunnissa kaikki oli muuttunut, taivas oli kokonaan harmaa.

Katsoin taas pari jaksoa Helil kyläs. Olenko vahingossa joutunut Turkuun ja oikeasti mun kuuluiskin olla jossain Laitila-Uusikaupunki suunnalla? Se murre tuntuu niin ihanalle, tulee niin lämmin, kotoisa, iloinen ja turvallinen oli kun kuulee sitä.
Helillä oli kylässä Ilmari Saarelainen, joka on myös Uudestakaupungista kotoisin, joten sain sitä murretta kaksin verroin.
Hyvä alku päivälle.

Koiralenkin ohessa jäin poimimaan kesän ensimmäiset mustikat.

Vähän niitä joutui valikoimaan. Osa oli vielä raakoja ja osa liian pieniä. Joikua alkoi itkettää kun Veiti lähti miehen kanssa takaisin ja me jäätiin metsään. On  ne aika kiinni toisissaan.

Sitten leivoin kesän ensimmäisen mustikkapiirakan. Kaasu-uuni on vähän hankala leipomisissa kun se ei ruskista päältä ollenkaan. No minäpä keksin kokeilla grillivastusta. Se olikin nopeaa. Palovaroitin soi sen kunniaksi, että piirakka kärähti tummemmaksi.

Paljon sitä ehtii joskus. Imuroin, vaihdoin pöytäliinan ja pinosin kasan puita. JA kello oli vasta 11.

Loppupäivä valui käsistä. Rikkaruohoja, virkkaamista ja vähän lukemista.
Mihin se loppupäivä solahti?