Mulla oli kumma olo koko pääsiäisloman, oli kivaa joo, mut joku vaivas. Päädyin siihen, että suren taas kerran loman loppumista etukäteen, liian lyhyt loma, mikään ei riitä....
Nyt jälkeenpäin tiedän, että se olikin intuitio tulevasta.
Maanantaina lähdettiin heti aamupäivällä mökiltä, jottei keli tulisi lumisateen takia pahemmaksi.
Tiskattu, tuhkat pois ja kaikki tavarat kahteen autoon ja peräkärryyn ja menoks.
Meillä on yhteinen roskis naapurien kanssa ja ajoin siihen viereen autolla. Näin roskikselle menevät jalanjäljet, joku oli siis mennyt jo roskikselle tänään. Niinpä en osannut varoa yhtään. Lumen alla olikin aivan loistavan upea luistelukenttä! Ja siihenhän minä sitten vedin kunnon voltit. Nyt en edes muista olinko laittanut roskapussin jo roskikseen, vai lensikö se jonnekin.
Tajusin ja näin heti, että nyt kävi pahasti: jalkaan oli tullut polven ja nilkan väliin uusi taitoskohta, ja nilkka pyöri ihan omaa rulettiaan.
Onneksi kännykkä oli tällä kertaa taskussa, eikä auton penkillä niin kuin yleensä. Soitin miehelle äkkiä, jottei hän ehtisi ajaa pidemmälle.
Siinä sitten mietittiin hetki mitä tehdä, vaan eipä siinä vaihtoehtoja ollut, mies soitti ambulanssin.
Ensihoitajat tulivat vähän kiertoteitä ja olivat iloisia, että puhun suomea! Maailmani avartui taas kun kuulin miten ensihoitokin ostetaan palveluna yksityiseltä yritykseltä, ja kyseisetkin ensihoitajat olivat turkulaisia. Luulin, että kunnan paloasemalla päivystävät kunnan työntekijät, joista osa päivystää kotonaan, mutta maailma muuttuu, maailma muuttuu.
Ambulanssilla Tyksiin, päivystykseen, röntgeniin, osastolle ja vielä samana iltana leikkaukseen.
Sain viettää kaksi kokemusrikasta vuorokautta sairaalassa, maailmani avartui ja opin paljon lisää, elämästä.
Nyt olen kotona. En osaa vielä oikein suhtautua koko asiaan. Pitkä toipuminen, kuntoutuminen on edessä. En tiedä miten aika kuluu ja miten mies jaksaa tehdä kaikki kotityöt.
Kaikki ihanat viestit ja ystävien tarjoamat avut ovat herkistäneet mielen.
Kiitos siitä.
Kotisairaanhoitajan aamuvuoro.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä toipumiselle!
VastaaPoistaKiitos. Kyllä se tästä iloksi varmaan muuttuu kesää kohden. Alku on vähän hankalaa.
PoistaNo huh huh! Kaikkea sitä sattuu... Nyt ei voi muuta kuin toivoa pikaista paranemista ja kärsivällisyyttä.
VastaaPoistaKiitos. Jos jotain positiivista, niin pitkä kesäloma....Tätähän mä olen monta vuotta toivonut, tulee vaan mieleen Wishin tilaukset:aina ei saa sitä mitä tilaa....Vaan jotain sen suuntaista :))
Poista