Kivaa oli silti. Veiti seuraa varjona perässä. Ei juokse edellä, vaan kulkee ihan yhtä hitaasti kuin minäkin. Me taidetaan liimautua ihan yhteen Veitin kanssa, kun ollaan yhdessä lähes koko ajan.
Meidän tontilta löytyi sinivuokkoja, jee!
Tuollaisia vähän hailakoita, hentoisia.
Sitten katseltiin Veitin kanssa suoria puita.
Linnut laulaa ja ilmassa on kevään tuoksua.
Pian piti mennä sisälle, jalkaa alkaa pakoittaa, jos sitä pitää alhaalla kauan.
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti