Jakaminen

Blogin kirjoittamisessa on nyt kriisi.

On vaikeaa kirjoittaa kun asiat joista kirjoitan tai haluaisin kirjoittaa, koskettavat lähimmäisiäni.
On helppoa olla julkaisematta kuvia, mutta kijoittaminen niin, että asia koskisi vain ja ainoastaan itseäni on vaikeaa. Ja jos joutuu kovasti miettimään mitä kirjoittaa, kirjoittamisen ilo häviää, ehkä.

Toinen asia jota pohdin on, että miksi kirjoitan blogia?
Mitä minun elämässäni on sellaista mikä muka kiinnostaisi muita ihmisiä?
Tai onko minun ajatukseni jakamisen arvoisia?
Miksi en kirjoittaisi päiväkirjan omaisesti suljettua blogia vain itselleni?

Minun kokemukseni ja tunteeni eletyistä asioista eivät vähene tai lisäänny siitä, jaanko niitä blogissani muille vai en. Arvoni ei kasva, tai ruuan maku suussani muutu siitä vaikka julkaisen kuvia päiväni tapahtumista.



En luule osaavani kirjoittaa paremmin kuin kukaan muu. En edes tiedä miksi  tai miten kirjoituksia vertaisia toisiinsa. Aiheita ja tyylejä kirjoittaa on yhtä monta kuin lukijoitakin. Mutta kirjoittamisesta pidän.Toivon, että opin koko ajan kirjoittamaan paremmin.

Blogini on julkinen, koska toivon saavani kommentteja (ja kiitos lukijat, olen niitä saanutkin). Kommentit antavat minulle palautetta. Sitä en saisi, jos kirjoittaisin vain itselleni.

Kyllä minä aion edelleen kirjoittaa. En ehkä jokapäivä, mutta kuitenkin, blogi jatkuu.