Kummallisia ääniä

Loman vaikutukset alkavat näkyä ja kuulua:

Istuskelin ulkona kirjaa lukien. Korviini kantautui trumpetin soittoa. Lopetin lukemisen ja kuuntelin. Soitto kuului naapurin vierasmökistä. Ikkuna oli ihan auki, verhot eivät sentään hulmunneet tuulessa, mutta ihania säveliä kantautui onneksi meidän pihalle asti. Elävä musiikki kuulostaa ihanalle. Mietiskelin minkä soittimen ääni kuulostaa kesässä kauneimmalta. Luulin ennen että haitarinsoitto on taattu ykkönen. Kitarakin voisi kuulostaa kivalta. Tänään kuitenkin olen sitä mieltä, että trumpetin ääni on kauneinta kesässä.

Kaukaa kuului merkillistä viuhuvaa ääntä. Päättelin jonkun kylällä hieovan jotain hiomakoneella. Ääni kuitenkin vaihtoi päivän kuluessa paikkaa. En epäillyt hiomakoneen kuitenkaan olleen kylän yhteislainassa. Traktori lisälaitteinen paljasti äänen syyn. Heinän kaadon aika.

Mökiltä metsään menee pieni polku. Aina polkua kulkiessa kuulen pientä piipitys-vikinää. Pysähdyn, ääni loppuu ja kun jatkan kulkua, ei ääntä enää kuulu. Olin kuitenkin varma (tai ainakin melkein varma) ettei ääni kuulu omasta päästäni. Tänään pysähdyin polun alussa ja olin hiljaa. Ja näin. Päästäinen vilisti kolosta toiseen. Eikä ainoastaan yksi päästäinen. Niitä oli monta pientä. Ja kolojakin oli monta.

Ehkä olisi syytä välillä hakeutua ihmisten joukkoon...