Onko rutiinit pahaksi vai hyväksi?
Lapsilla rutiinit luo turvallisuutta. Merkitseekö rutiinit aikuisellekin turvallisuutta? Toiset aikuiset tarvitsevat enemmän turvallisuutta kuin toiset. Toiset meistä eivät juurikaan voi poiketa normaalista päivärytmistä. Lauantait ovat saunapäiviä, perjantait pizzapäiviä, nukkumaan mennään lähes aina samaan aikaan jne.
Joskus lapsi tai aikuinen voi luoda niin paljon rutiineja tiettyyn tapahtumaan, että lopulta voi myöhästyä koko tapahtumasta. Vanhojen rutiinien päälle keksitään vielä uusia ja uusia. Jossain kohtaa lapselle pitää asettaa rajat tässäkin asiassa, mutta kuka laittaisi aikuiselle rajat.
Jostain olen lukenut, että olisi terveellistä hajottaa välillä rutiineja. Tehdäkin asiat vähän eri järjestyksessä. Aivolohkot saisivat verryttelyä. Vaan uskaltaako ottaa riskin?
Rajuin tapa sekoittaa rutiinit on nukkua pommiin. Jotenkin se tuntuu liian suurelta aivo-verryttelyltä, tuntuu ettei saa koko päivään enää järjestystä shokki herätyksen jälkeen.
Rutiineja on myös tenttiin, peliin ym. tärkeisiin tapahtumiin liitttyen. Tällöin rutiinit saavat taikauskoisen sävyn. Kuka uskaltaisi tärkeässä tilanteessa rikkoa rutiinjea, uhmata kohtaloa?
Tässäkin tilanteessa rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta. Saa varmuutta astua "kentälle".
Minun ja rutiinien suhde on ristiriiitainen. En ole ollenkaan rohkea. Kuitenkin haluan toisinaan aiheuttaa jotain murrosikäisen kapinaa muistuttavan tilan ravistamalla rutiineja pois.
Toisaalta loman loppuminen tarkoittaa rutiinin siirtymistä. Elämään tulee taas tietty säännöllinen rytmi ja loppuu tämä velttoilu. Ja viikonloput alkavat taas tuntumaan erityisen ihanilta.
Sivistyssanakirjan mukaan:
Rutiini- tottumuksen avulla saavutettu taitavuus, tottumus
Rituaali- uskonnollisen toimituksen tm. juhlamenon vakiintunut suoritustapa
Taikausko- uskomus jonka mukaan ihmisen ja yhteisön elämässä ja luonnossa ilmenee
yliluonnollisia voimia, joita hminen pystyy määräkeinoin hallitsemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti