Viimeinen lomaviikko maalla menossa.
Peltomaisemaa on melkein yhtä rauhoittavaa katsoa kuin merta. Peltokin lainehtii tuulessa.
Maalla olo on rauhallista, tai ainakin rauhallisempaa. Mietin tänään koko aamulenkin ajan mistä se oikeastaan johtuu.
Maalla voi mennä päiväkin ettet näe yhtään autoa. Aika tuntuu pysähtyneeltä. Tulee harhakuva ettei kenelläkään ole kiire mihinkään.
Tuntuu merkityksettömältä katsoa kelloa. Ajalla ei ole merkitystä.
Maalla tuntuu ettei tarvitse mitään. Koko loma mennyt samoissa shortseissa ja paidoissa. Toki niitä pesty välillä. Ihminen tarvitsee loppujen lopuksi aika vähän vaatteita.
Pienen mökin siivoaminen käy aika hetkessä. Vaatteita ei silitetä. Ruuan valmistuskin yksinkertaista.
Pienessä kaupassa valikoimat paljon pienemmät, mutta riittävät. Mihin aika menee kaupungissa?
Minulle maaseudulla olo merkitsee aina lomaa ja vapaa-aikaa. Jos kävisin täältä töissä häviäisikä rauha?
Ymmärrän paremmin jo taivaassa olevaa Alma isoäitiäni, joka ei halunnut lähteä mökistään minnekään. Kun on maalla pidemmän aikaa kaikki reissut kylään tai kaupunkiin tuntuvat tosi rasittavilta. Minulle voi käydä samalla tavalla vanhana kuin Almalle. Täällä minä kökötän mökissä vaan, enkä suostu mihinkään lähtemään.
Yksi asia mietityttää ehkä eniten. Miksei täällä ollessa tee mieli suklaata?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti