Viljelemisen vaikeus

Joka kevät teen kasvimaan.

Pitää hankkia valmiita kunnon taimia.
Ostan kurkuntaimia. Kultainennoutajamme syö taimet.


Pitää laittaa verkkoaita kasvimaan ympärille.
Taputtelen kurkuntaimet hellästi pehmoiseen multaan.
Kesäkuun odottamaton halla yö vie taimet.


Jyrsimellä on kätevä kääntää maa.
Saamme jyrsimen toimimaan talven jälkeen.Hieno muhkea maa. Laitan porkkanoita, tilliä, retiisiä, salaattia, kukkia ja persiljaa.
Rikkaruohot valtaavat kasvimaan.
Ei kannata jyrsimellä kääntää, se katkoo rikkaruohojen juuret, Katkotuista juurenpalasista ne vaan lisääntyvät.



Pitää kääntää lapiolla ja ottaa kaikki rikkaruohot pois, sitten tulee hieno kasvimaa.
Selkään sattuu, mutta luotan, tänä kesänä onnistuu.
Viikon arkisen aherruksen jälkeen palaamme mökille. Auton ikkunasta jo näen miten pienet juolavehnä, voikukkasen alut, piharatamot ym. rikkaruohot hihkuvat kasvimaan keskeltä: Täällä ollaan , hengissä!

Pitää kitkeä rikkaruohot pois.
Teen ahkerasti työtä. Kaivan isutuslapiolla rikkaruohot huolellisesti juurineen päivineen pois. Kasvimaalle ei tänä kesänä kasva mitään. Ei saa kitkeä ennenkuin näkee, että persiljat, porkkanta ym. ovat kunnolla nostaneet päänsä. Silloinkin pitää vetää istusrivien välit siihen tarkoitetulla työvälineellä.

Kasvimaan ympärillä ei saa kasvaa pitkää heinikkoa.
Leikkaamme ruohon joka viikko. Ruoho pysyy  matalana kasvimaan ympärillä. Ja rikkaruohot pysyvät elinvoimaisina kasvimaassa.



Maasta puuttuu voimaa.
Haemme peräkärryllisen hevosenlantaa jo syksyllä.
Nyt se on levitetty kasvimaalle. Tänä vuonna varmasti, vihdoin tulee kunnon sato.

Onko tämä optimistisuuden huippu , usko siihen, että jonain vuonna vielä onnistuu?