Kaikki Veitin sängyt

Monet tutuistani tietävätkin jo kaiken Veitin sängyistä, mutta tässä ne tulevat vielä kerran koottuna.

Kun me ihmiset vielä katselemme olohuoneessa telkkaria, ja Veitiä  alkaa jo väsyttää on kaakelisängyn aika. Veitin lapsuudenkodissa oli/on keittiössä kaakelilattia. Siellä oli pentujen hyvä opetella ihmisten seuraan, kattiloiden kolinaan ja muihin elämisen ääniin. Kaakelilattia on myös  helppo pitää puhtaana.
Veiti pääsi/joutui pentuna heti viikoksi hoitoon naapuriin, jossa osa keittiön lattiasta oli myös kaakelia. Kuulimme, että Veiti hakeutui  aina kaakeleille nukkumaan, tuttua ja turvallista.
Minäpä  ehdotin miehelleni, että Veitille pitäisi ehdottomasti rakentaa oma kaakelisänky. Näin saataisiin Veitistä tasapainoinen aikuinen koira, kun turvallisuuden tunnetta lisättäisiin kaakelisängyn verran. Mies ryhtyi heti toimeen. Veitihän oli hänen valitsemansa pentu, se äijämäisempi. Ja kyllähän siinä iso mieskin ryhtyy kaakelisänkyä rakentamaan, kun "äijämäinen" on astellut sydämeen.
Ja hieno kaakelisänky syntyikin!

120cm leveä patja lattialla ja kaksi tyynyä, Veitin varsinainen sänky. Sinne Veiti kömpii illalla, kun hän haluaa jo siirtyä yöunille. Toisinaan  arkiaamuina kun nousen Veitin mielestä liian aikaisin, näen hänet "pienessä" sängyssään kääntävän kylkeä.Tämän
sängyn, ja oikeastaan koko huoneen, Veiti otti haltuunsa kun nuorimmainen muutti pois kotoa.

Veitin sänky mökillä. Nuorempana Veiti kömpi sängyn alle nukkumaan. Vanhemmiten mukavuudenhalu on kasvanut, niin koiralla kuin emännälläänkin. Tämän sängyn Veiti sai isoäidiltään, isoäitien tehtävä kun on hemmotella lapsenlapsiaan.

Joku voisi olla huolissaan Joikusta, sängyttömästä koirasta. Mutta ei Joikulla ole hätää, hän ei tarvitse sänkyä, hän tarvitsee vain ruokaa ja mamin.