Olen vuosia harjoitellut assertiivisuutta (oppinut jopa tuon hienon sanan). Silti kävi näin, minulta lipsahti väärä sana kysymykseen. Nyt vastaan itse seurauksista.
Kaksi huonosti nukuttua yötä takana. Vähän alkavaa päänsärkyä. Ohikiitäviä ideoita. Tänään viimeinen mahdollisuus. Lähdin pitkälle koiralenkille. Kävellessä aivoni toimivat paremmin.Tunnin lenkki riitti. Nyt tiedän mikä on juontoni punainen lanka. Kyseessä on päiväkodin kevätjuhla. Vaativaa yleisöä tiedossa siis.
Tässä iässä minun ei kai tarvitse enää opetella asioita, jotka eivät tunnu omilta? Pitääkö edelleen ottaa vastaan haasteita? Saanko uuden sulan hattuuni jos/kun tästäkin taas selviydyn? Onko se "sulka" onnistumisen ilo vai helpotuksen tunne, kun Se on ohi?
Ehkä huomisen jälkeen vastaan edellä oleviin kysymyksiin.
Ja minä jatkan assertiivuusharjoituksia, opettelen jämäkästi sanomaan: Ei .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti