Powered By Blogger

lauantai 11. toukokuuta 2013

Puro soliseva ja naavaparta

Lähdetkö kanssani koiralenkille? Tämä on sama lenkki, joka tehdään mökillä ollessa melkein jokapäivä, eikä kyllästytä.

Tervetuloa mukaan!


Ensin ohiteaan kummikoira  Freija.Hän  ehdottaa usein, että  voisi lähteä mukaan. Joskus hän pääseekin mukaan.


Ensin mennään peltojen välistä tietä pitkin. Tien pientareilta löytyy milloin päivänkakkaroita, kissankelloja, apiloita, mansikoita ja valkovuokkoja. Pellon ja tien väliseen ojaan kasvaa rentukoita. Muutaman kerran kesässä, juuri tällä tiellä on luikerrellut kyy, yök.

Ylämäki, joka hengästyttää. Tätä jos menisi edestakaisina loman aikana muutaman kerran päivässä, olisi rantakunnossa loman jälkeenkin. Jos laiskottaa, tehdään lenkkki toisinpäin, ah ihanaa alamäki.



Mäen päällä metsätie jatkuu vähän kapeampana. Tien oikealla puolella on tosi tiheä metsikkö, siellä on hyvä peurojen piileskellä.



                                                     Nyt lähdetään metsäpolulle.

                        Ohitetaan mustikkametsä. Täällä kasvaa isoimmat ja parhaimmat mustikat.

                                     Mäyräkallio. Kalliolla näkyy pieni polku, vakiintuneet reitit mäyrilläkin.
                                                Herra Mäyrä.


Puro soliseva. Toisinaan puro on täynnä ja solina kuuluu kauemmas. Solina on yksi maailman ihanimmista äänistä. Veitin ja Joikun  pitää joka kerta ainakin maistaa vettä puro solisevasta.


                                                             Ja taas jaksaa.


               
                                                Ollaan tiellä taas.

                                     Suopursupaikka.

                                     
Jos vielä janottaa tai on muuten vaan hiki, tässä apu.



 Niittypelto, jossa kasvaa maukkainta ruuohoa. Ihan pakko pysähtyä. 
                                     Samalla voi tähystellä rusakoita, hirviä, peuroja ja kettuja.


                                                 Kaakelikujan kautta kotia kohden.

Naavapartoja näkyy vähän jokapaikassa. Puhtaan metsän merkki :)                                  
                                                 Viimeinen alamäki, kotona ollaan!



                                  Lähdetkö mukaan toistekin?
























5 kommenttia:

  1. Voi miten suloisia lapinkoiria! Itsekin omistan yhden (puoliksi), mutta valitettavasti asumme eri osoitteissa nykyisin.

    VastaaPoista
  2. Onpa hieno paikka, kun matkalla näkee mäyriäkin. Iloisia kävelyhetkiä tulevaan viikkoosi =)

    VastaaPoista
  3. Melkein voi tuntea kropassaan tuon ylämäen joka varmasti tuntuu kankussa ja reisissä,kihelmöi kivasti?! Metsässä liikkuessa pääsee parhaiten kosketuksiin eri vuodenaikoihin, mikään ei vedä vertoja luonnossa liikkumiselle. Tämä kävelylenkki oli mukava kokemus,ja mielelläni lähden mukaan toistekin :). Hyvää äitienpäivää toivottaen, Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, luonnossa liikkumisesta saa voimia, fyysisesti ja henkisesti.
      Samoin SInulle Sari :)

      Poista
  4. Kiitos. Mäyriä ei nyt ihan jokapäivä näe sentään ;) Ja nyt arkena kävellään taas kaupunkimaisemissa. Mukavaa viikkoa SInulle myös Birgitta :)

    VastaaPoista