Valintojen vaikeus

Miksi aina pitää valita? Miksei voi saada kaikkea? Mistä tietäisi että valitsee oikean vaihtoehdon? Ärsyttävää.

Joskus käy niin, että on samana päivänä kaksi tapahtumaa ja pitää valita kumpaan menee. Harvoin meille tulee kutsuja mihinkään, mutta kun tulee, tulee usein kaksi yhtä aikaa ja samalle päivälle.

Jessen pelejä olisi kiva käydä katsomassa. Mutta silloinkin on tehtävä valinta. Jäädäkö kaupunkiin viikonlopuksi, ajaako edestakaisin yhteensä n. 150km vai rauhoittua mökille. Miksi ne pelit eivät voi olla arki-iltoina, aina?

Musiikkitapahtumia on paljon. On Saaristo open, Ruisrock, DBTl, Baltic jazz, Karuna unplugged ym. Kaikkiin ei millään voi osallistua, rahatkaan ei riittäisi. Pitäisi valita. Katson esiintyjä listoja, hintoja, ajankohtia. Mietin väen paljoutta, entä jos sataa vettä.

Kesälomalla on kivaa käydä jossain. Toisaalta taas rentouttavinta lomalla on, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Loman loputtua miettii miksei käynyt missään kun kerrankin olisi voinut, kökötti vain paikallaan. Lehdistä saa kesä-heinäkuussa lukea miten lomastressi iskee ihmisiin. Pitää lomallakin suorittaa, tehdä ja kokea mahdollisimman paljon. Asian toinen puoli on taas se, että loman suunnitteleminenkin on hauskaa. Kesäsesonki on myös sen verran lyhyt ja lomailevia ihmisiä paljon, että ellei suunnittele ja varaa mitään, ei saa lippuja, matkoja ihan mihin vaan. Toisaalta tuohan helpottaa kovasti valinnan tekemistä kun vaihtoehdot vähenevät.

Kesä on kuin palapelin rakentamista. Etsin sopivia, yhteensopivia paloja, jotta saisin meille mieluisan kesäkuvan. Usein ystävät  ja tuttavat tuovat sopivia paloja. Joskus myös sattuma, hetkeen tarttuminen tuo  kesäkuvan parhaan palan.
Ja onneksi on myös vakiopalasia, perinteitä, ei tarvitse kokonaan luoda uutta.
Enkä ainakaan muista, että olisin koskaan viettänyt epäonnistunutta kesää!