Istutin pelargoniat. Ostin kahta eri väriä. Omaan silmään kauniilta näyttäviä pinkkejä, ja vanhaan mummonmökkiin sopivampia perinteisen punaisia. Laitoin pinkit ensin julkisivun puolelle. Mies rutisi ohi mennessään tykkäävänsä paljon enemmän perinteisen värisistä. Selitin että ostin kyllä molempia. Mies jatkoi mutinaansa:" tähän julkisivun puolelle sit päätit pinkkejä laittaa."
Miehen jatkaessa matkaansa, vaihdoin kukat. Mies kulki päivän aikana moneen kertaan kukkien ohi ovesta sisään ja ulos, mutta ei edes huomannut että olin vaihtanut kukat.
Siiklit saivat paikkansa perunamaasta, Pitäähän sitä perunamaa olla. Muistan kun etsittiin mökkiä aikoinaan, niin radiossa soitettiin Sir Elwoodin hiljaisten Perunamaata. " Ei ole punaista tupaa, eikä perunamaata jonne yhdessä me tietä löydettäis milloinkaan " . Nyt on, molemmat :)
Metsää kohti tilaa vallannut maanpeitekasvi talvio.Istutin sitä vuosia sitten myös aivan talon seinustan viereen. Nyt sekin kukkii jo.
Uusi taimilapsi haettiin tänään. Hänen nimensä on Jorma Pensasmustikka. Surkea rääpäle vielä. Odotukset hänen suhteen ovat suuret. Haluan satoa jo ensimmäisenä kesänä.
Kärhö sisarukset saivat kodin vierasmökin päädystä. Ostin puna-ja valkokukkaisia. Jos he osaisivat soluttautua seinustalle tasapuolisesti, tulisi seinästä hauskan näköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti