Powered By Blogger

lauantai 18. toukokuuta 2013

Isoäiti

Kävin katsomassa isoäitiäni vanhainkodissa. Viime kerrasta oli jo kulunut  aikaa. Näin isoäidin istuvan huoneessaan virkkaamassa. Huikkasin ovensuusta "hei" ja heti isoäidin kasvot puhkesivat hymyyn: "Voi miten kivaa kun tulit-"  Ei loukkaantunutta ilmettä, tai piikikkäitä lauseita siitä, etten ole käynyt pitkään aikaan. Siunattu dementia vai positiivinen elämänasenne? Isoäidin kohdalla uskon elämänasenteen vaikuttavan enemmän, vaikka dementiakin vaivaa. Dementia vaivaa silloin kun puhumme  viime vuosien tapahtumista. Isoäiti väsähtää muistamisen pinnistelystä. Juttelu sujuu vaivattomammin kun puhumme vanhoista asioista. Isoäiti osaa myös paikata dementiaa luovasti keksimällä tarinoita. Tarinoita ,jotka ehkä voisivatkin olla totta. Tuomieni ruusujen asettaminen juuri oikealle kohdalle pöytää oli tärkeää. Minun piti mennä oven ulkopuolle katsomaan, mistä kohtaa ruusut parhaiten näkyvät ohikulkeville muille vanhuksille. Kävimme ulkona istuskelemassa. Samassa hississä tuli nainen, joka työnsi äitiään pyörätuolissa. Nainen selitti äitinsä haluavan tulla saattamaan häntä. Seurasin naisen lähtöä. Kun nainen oli jo lähtenyt hänen äitnsä vilkutti vielä tuolistaan. Kun naisen lähdöstä oli kulunut jo jonkin aikaa, yhä hänen äitinsä nosti käden vilkutukseen.Liikutuin. Lapset ovat aina äidilleen maailman tärkeimpiä.

2 kommenttia:

  1. Jostain syystä aikaisemmin jättämäni kommentti ei näy täällä.
    Joka tapauksessa tästä tarinasta tuli pala kurkkuun ja liikutuin tätä lukiessani. Kirjoitit elävästi isoäidin tapaamisesta. Tuo kohta jossa äiti saattaa tytärtään toi mieleen oman äidin joka joka ikinen kerta kun kävin kylässä tuli minua saattamaan ulos asti oli ilma mikä tahansa ja vilkutti niin kauan kun pikkuinen autoni näkyi. Nyt kun äitiä ei enää ole, on kuitenkin monesti mielessä että "mitä äiti ajattelisi tästä" ja että "täytyy kertoa äidille", kunnes muistan ettei äitiä ole enää.

    Niimpä, äidille on oma lapsi se tärkein, ei ole vaikea minunkaan vastata kysymykseen mikä on maailmassa minulle tärkeintä, vastaus on helppo "oma tytär tietenkin". Lapsista myös kantaa huolta vaikka he aikuisia olisivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden kommentin olet jättänyt, punkkijutusta, muuta en ole nähnyt.

      Sulla oli hyvä ja läheinen suhde äitiisi.
      Ja varmaan vielä kova ikävä ja suru.

      Onneksi sun ei tarvii paljon huolta kantaa tytöstäsi , hän on pärjännyt niin hyvin :)

      Poista